Niittisormus

Kaksi opettajaa, joten myöskin kaksi tehtävää. Seuraavana päivänä saimme tehtäväksi sormuksen tekemisen niittaamalla. Ensimmäinen tehtävä mihin tuli tarkat ohjeet, mutta suunnitelma piti tehdä itse.Suunnittelin ensin täysin erilaisen sormuksen, mutta päätin tarvitsevani enemmän haastetta ja tein täysin uuden suunnitelman. Sormukseen täytyis tulla viisi kerrosta, jotka niitataan yhteen, kaksi  kerrosta täytyi olla 925 hopeaa. Valitsin materiaaleikseni hopean ja titaanin. Titaanin valitsin sen värjäysominaisuuksien vuoksi. Kyseisen metallin kohdalla täytyi tehdä hieman suunnittelutyötä, ettei värjätty pinta kuluisi heti käytössä pois. Päädyin upottamaan titaanin palat syvemmälle ja nostamaan hopean suojaamaan värjättyä ainesta. Etten olisi tehnyt työstäni liian helppoa, päätin väkästää vielä yhden niitattavan osan sormuksen päälle.

Palat sahattuina

          Mitottaminen oli tarkkaa ja tein palasille tarkat suunnitelmat ennenkö aloin sahaamaan kappaleita. Tiesin, että titaani on kovempaa ainetta ja sen muokkamiseksi täytyy tehdä enemmän töitä, mutta yllätyin silti. Tuhosin muutaman sahanterän ja yhden poranteränkin muokatessani kappaleita halutun muotoisiksi. Titaanin värjäys oli hyvin mielenkiintoinen operaatio ja aion vastedeskin käyttää hyödykseni noin oivaa materiaalia, jolle saa niin kauniita sävyjä. Niittaus ja niittien teko tuli uutena asiana ja osoittautui ihan mukavaksi tekniikaksi liittää kappaleita yhteen. Sormet meinasivat välillä palaa kun valmistin niittejä, mutta kyllä ne sormet joskus vielä tottuu siihenkin. Kaiverinta ja mikromoottoria pääsin myös käyttelemään ensimäistä kertaa. Kovin kätevä kapistus tuo mikromoottori. Kiillottamisessa oli jälleen pienenmoisia ongelmia ja sitten vielä onnistuin tekemään skraidun valmiiseen pintaan. Valitettavasti olin jo ehtinyt niittaamaan kappaleet toisiinsa enkä enää pystynyt niin hyvin kiillottamaan kyseistä pintaa. Loppujen lopuksi olen melko tyytyväinen sormukseen ja ainakin tuli opittua paljon asioita. Laskeskelin, että tunteja taisi suunnitteluineen päivineen kulua n. 37 h.

Sormus ennen värjäystä

Valmis sormus

Sammakkoprinssejä

Ahnehdin ensimmäisessä jaksossa ja aloitin tekemään myös riipusta. Riipukseen kuulin vain epämääräiset ohjeet; noin 3-4 cm halkaisija, 1 mm pohjalevy ja päällinen 0,8 mm, joka kuperrettiin. Materiaalina oli 925 hopea. Harjoituksen ideana oli päästä sahaamaan kuperaa pintaa ja tekemään juotoksia ja juotoksia sitten tulikin hajoiteltua oikein olan takaa. Suunnitelmana oli saada riipus valmiiksi jakson loppuun, mutta pakollinen paperiveitsi vei aikani ja riipuksen työstö jäi taka-alalle. Toisen jakson alettua jouduin keskittymään uusiin töihin:  medaljonkiin ja sormukseen.

Riipus ennen lenkkiä

Paljolti mustaa hopeaa

 Riipuksen hankalimmaksi vaiheeksi osoittautui juottaminen. Juotin kappaleita yhteen valhetelematta luultavasti jopa enemmän kuin 10 kertaa. Loppujen lopuksi jouduin valssaamaan levyä niin ohueksi kuin se meni ja leikkaamaan siitä palan kappaleiden väliin. Tämän operaation jälkeen sain juotettua reiän umpeen. Valitettavasti kappaleen lämmittelystä seurasi myöhemmin ongelmia. En nyt ala selostamaan miten hopea käyttäytyy, mutta lopputuloksena oli paljon "mustaa hopeaa". Tämän ikävän ilmiön kanssa aloin tappelemaan ja kun tuloksia alkoi näkyä riipuksen kiinteä lenkki murtui - ja hukkui viemäriin. Hommat jäivät jäihin joksikin aikaa ja jatkoin niitä kun kerkesin. Taistelin paikalleen uuden lenkin ja lähdin kiillottamaan. Kiillottamisessa meni tovi kun kappale oli täynnä mustaa hopeaa. Halusin sammakolleni taustaksi mattapinnan ja mattasin sen mattalaikalla. Tämän jälkeen riipus hopeitiin ja sisus blitzattiin. Kovasta hiomisesta johtuen saumoissani oli pieniä reikiä jotka vuotivat blitzin riipuksen ulkopinnalle. Onnekseni blitzin sai pois helposti vääristä kohdista. Riipus tulee somistamaan työessuani tästä lähtien.

Valmis riipus