Ensimmäinen näyttö: kruunuistukka jyväseenalla

Oletin, että jännittäisin näytön tekemistä kovasti, mutta alusta asti tuntui, että tein aivan normaalia koulutyötä. Jyväseenan olin tehnyt jo aikaisemin umpikastikkaan ja sen tekeminen sujui hyvin kun tiesi jo mitä pitää tehdä. Kruunuistukkakin aloitettiin tutusti tekemällä umpikastikka. Kastikkaan mitoitettiin kynsien paikat ja viilattiin kynnet esiin. Istukan alareunasta sahattiin silmämääräisesti melkein kolmasosa pois ja viilattiin kruunuun alaviisteet, jonka jälkeen juotin onnistuneesti alaosan takaisin kruunuun. Kruunun juottaminen runkoon sujui melko hyvin, vaikka pelkäsin aluksi sen menevän aivan vinoon kuten umpikastikassa.

     Päätin tehdä pitsiseenan, sillä se oli ohjeen mukaan salittu ja sahasin runkoon suuret aukot. Näiden kanssa tappelin jonkin aikaa, että sain ne suunnilleen samanmuotoisiksi. Tämän jälkeen lähdin pelonsekaisin tuntein tekemään sovituksia kruunuun. Pelkäsin kuitenkin turhaan sillä sovitteet olivat helpot tehdä. Siitä vain istuttamaan kiveä, ja kun kivi on melkein kiinni tajuan, että en kiillottanut kynsienväliä. Niitä sitten kiillottamaan erittäin vaikeasti. Kivenkin sain jossain vaiheessa vinoon ja jouduin sovitteita viilailemaan pariin kertaan. Hopea ei kestänyt tätä vaan yksi kynsi murtui kun olin jo kiillottamassa lähes valmista sormusta. Pääni ylle kertyi synkkä pilvi ja täytyi puhista hetki ennenkö menin opettajan juttusille. Opettaja neuvoi miten korjaan tilanteen. Kivi vain irti ja uutta kynttä kruunuun. Vahvistin myös toista kynttä, joka vaikutti heiveröiseltä. Valitettavasti kun laitoin kiven uudelleen kiinni se kynsi jota olin vahvistanut päätti alkaa murtumaan. Jälleen lähdin opettajan juttusille, että mitä voisin tehdä. Pieni murtuman alku korjattiin laserilla ja elämä hymyili jälleen. Muistin myös kiillottaa kynsien välit ennenkö laitoin kiven takaisin kiinni.

     Kiillotus ja ensimmäinen näyttö oli valmiina ja reippaasti ennen deadlinea! Arvosanaksi sain K3, eli kiitettävän (asteikko 1-3). Kirjallinen arvio oli "Kiven istutusvaiheessa yksi kynsistä vaurioitui, mutta ongelma ratkesi nopeasti ja valmistui todella hyvissä ajoin. Persoonallinen ja myyntikelpoinen kruunuistukkasormus." Pieniä vikoja löydän tästäkin sormuksesta, mutta täytyyhän siihen olla tyytyväinen kun sai K3.

Murtuneen kynnen korjaus

   

Hiertäminen

Rivarin jälkeen sain opiskeltavaksi uuden istutusmenetelmän - hiertämisen. Ensiksi tehtiin istutustyökalu, joka oli nopeasti valmis. Tämän jälkeen hain toimistosta 2 mm paksua hopeaa ja porasin valoaukot ja aloin tekemään viidelle kivelle sovitteita. Kesti jonkin aikaa ennenkö sain jujusta kiinni ja sain kivet pysymään paikallaan. Yhden kiven onnistuneesti tiputin jälleen pilkulliselle lattialle ja sinne tielle se olisi jäänytkin ellei tarkkasilmäisempi opiskelijatoveri olisi huomannut kyseistä kiveä. Tehdessäni ensimäisiä hiertämisiä, sain vision kaulakorusta johon on hierrennyt kaksi kiveä. Harjoituslaatassa olevat kaksi kiveä näyttivät mielestäni erehdyttävästi pöllön silmiltä. Täytyihän kokeilla toteuttaa minkä päässäni näin.
     Hain varastosta sopivan palan 2 mm hopealevyä ja piirsin pöllön ääriviivat ja sahasin sinne päin. Hieman jouduin korjailemaan pöllön muotoa sahaamisen jälkeen. Aloin viilata pöllöön pyöreämpiä muotoja ja meinasin jo jättää sen hieman latteamaksi, kun en meinannut saada siitä haluamani näköistä. Onneksi kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja syvensin muotoja. Juotin taakse puolikkaan lenkin ihan tarkoituksella vinoon ja laitoin työn kiinni lakkaan. Jossain vaiheessa olin kerennyt tekemään sovitteet kiville ja laitoin pöllölle simmuiksi kaksi kirkasta 2,5 mm CZ:tä. Toinen ei  halunnut mennä heti hyvin ja jouduin hieman kikkailemaan lipsujälkiä piiloon. Päätin myöskin, että osaan kaivertaa vaikka en osaa. Pöllön mahassa on siis ihan ok näköisiä viisteitä ja hieman epämääräisempiä lipsuja, joita ei kuitenkaan huomaa jollei oikein tarkkaan katso. Keksin myös kivan tavan tehdä pisteitä kaivertimella ja sovelsin myös niitä pöllön mahaan. Tämä ei ole onnistunein työni, mutta tulipahan tehtyä.

Ammattimatikkaa

Ammattimatikassa oli tarkoituksena hieman opetella alallamme tarvittavia laskukaavoja ja samantien soveltaa oppimaamme tietoa. Ensi töiksemme laskimme tilavuus laskuja ja sulatimme hopeasta tangon ja levyn. Levyn valssasimme loppujen lopuksi 2 mm ja otimme itsellemme sopivat palat sormuksia varten. Tunneilla oli myös tarkoitus opetella paksun materiaalin kanssa työskentelyä.
     Opettaja ehdotti, että sormuksen sisä tai ulkopinnan voisi valssilla muotoilla puolipyöreäksi. Halusin tietysti kokeilla sisäpinnalle puolipyöreää pintaa, jotta sormus olisi mahdollisimman mukava sormessa. Aihioni oli hieman vino ja jouduin viilaamaan sen 8 mm kokoiseksi. Tämän jälkeen kävin valssilla vääntämässä puolipyöreäksi ja iloisena millasin aihion oikeaan kokoon ja aloin kääntelemään sen päitä yhteen. Koska omat voimat ei olisi riittänyt otin apuun ruuvipenkin niinkuin opettaja neuvoi. Tällä sain, pienen säätämisen jälkeen, aihion päät yhteen ja senkuin juottelemaan. Aihiostani riitti ainetta kahteen sormukseen joten jätin yli jääneen osan odottamaan vuoroaan. Juottaminen onnistui ihan hyvin mitä nyt juotetta oli hieman liikaa ja jouduin ylimääräiset viilaamaan pois. Sen jälkeen opin uuden kikan ja pyöristin sormusta aluksi sormuspinnassa ja lopulliseen muotoonsa sormuspumpulla. Valitettavasti sormuksen saajan mielestä sormuksen koko kuullosti liian isolta ja pääsin kokeilemaan sormuspumpun toistakin ominaisuutta - pienennystä. Sormus pieneni, mutta sen reunat pyöristyivät ja veivät myös sisäpinnalta pyöristystä melkoisesti. Jouduin viimaalaan pyöristyksen takaisin. Olin käynyt leimaamassa aihiot jo pitkänä pätkänä. Viilailin ja filssailin pintaa kuntoon, mutta jotenkin sain aikaan kuprumaisen pinnan ja jouduin hieman huijaamaan ja siloittamaan pinnan huopalaikalla ja vihreällä vahalla. Tämän jälkeen pinta oli ihan hyvä ja hain lopullisen kiillon rättilaikalla. Sormus hopeoitiin ja heitettiin sen jälkeen kiillotusrumpuun. Lopputulos oli hyvä ja opettaja tyytyväinen.
     Myöhemmin tein toisen sormuksen samaan malliin ja myös sitä jouduin pienentämään. Tämän tein kuitenkin itselleni ja pidän sen pyöreämmästä muodosta. Halusin kokeilla pintaan jotain erilaista, joten blitzasin sen ja heitin kiillotusrumpuun saadakseni kiiltävän tumman pinnan. Sormus oli todella hieno juuri kiillotuksesta tulleena, mutta blitzi kuluu todella nopeaan pois jos se ei ole suojaisassa paikassa, joten nyt sormus näyttää jo ikivanhalta, mutta tykkään siitäkin!

     Tein yhden sormuksen vielä, jonka esittelen tässä vaikka se ei kuulukkaan kurssiin. Ainevahvuus 1,5 mm ja ihan perus meiningillä tehty. Sormus tulee  kaverilleni ja suunnitelmana oli kaivertaa sormuksen pintaan raitoja.