Viiste tuonne viiste tänne

Kurssin alussa olin innoissani, että taas opin uuden istutustekniikan, mutta mitä siitä taas tulikaan. Ensimäisenä harmaita hiuksia minulle aiheutti 9x9mm hopeisen neliön teko. Neliö on todella vaikea muoto tehdä varsinkin jos on perfektionisti. Tässä tehtävässä jouduin antamaan hieman periksi, eikä neliöni olleet täydellisiä neliöitä. Kuitenkin sain tehtyä niihin sovitteet ja valoaukotkin ihan menettelevästi. Opettajamme näytti malliksi yhden istutuksen jonka jälkeen pääsin itse kokeilemaan rakeiden painamista, raakaleikkauksia ja lopullisia leikkauksia. Olimme kurssin alussa valmistaneet taso- ja raekaivertimet. Heti ensimäisen kiven raeaihioita painaessa katkaisin raekaivertimen terän ja jouduin hiomaan terän uudelleen. Loppukaan ei paljon paremmin mennyt ja neliöni oli täynnä epätoivoisen näköisiä räpellyksiä. Opettajakin totesi, että ei tässä totisesti ole edistytty. Niin, että en vain sano olevani huono vaikka oikeasti en olisi. Tästä lannistumatta (ainakaan kauheasti) tein seuraavaksi kaksi neliöä ja näihin tein jo melko nätit valoaukot. Valoaukot tuli sahata neliönmuotoisiksi. Ei nekään ihan täydellisiä neliöitä olleet, mutta parempia kuin ensimäiseni. Seuraavat istutukseni menivät jotakuinkin samoin kuin ensimäiset. Välissä ehdin katsoa opettajan opetukset pariin kertaan uudestaan. Siispä aloitin tekemään neljättä neliötä.

    Neljännen neliön kaksi kiveä lähtivät pois paikaltaan kun tehdessäni raeaihioita onnistuin leikkaamaan ne irti. Joten neljänteen neliöön tuli kiinni vain kaksi kiveä. Viimeisen kiven kohdalla onnistuin jopa kaivertamaan kulmat! En olekaan toivoton tapaus vaan saatan jopa ihan kehittyä.Siispä aloin tekemään viiden kiven vierekkäin istutusta. Tähän tein n. 3 cm pitkän ja 3,5 mm leveän hopea kaistaleen. Mitoitin keskikivestä lähtien 3,5 x 3,5 mm neliöitä, paitsi että mitoitin ne pieleen, jonka takia neliöt ovat nyt lievästi suorakulmia, mutta tämän kanssa pitää vain elää. Porasin myöskin keskimmäisen kiven aukon aivan vinoon. Sahasin toiselle puolelle neliön muotoiset valoaukot ja yritin niillä hieman hämätä ja uskotella, että poraukseni eivät ole aivan niin vinot. Kiviksi laitoin mitoitus virheen takia 2 mm 2,5 mm kivien sijasta. Kivinä ovat toimineet kirkkaat CZ ja muutama violettikin. Aloin istuttamaan kiviä ja totesin viisteideni olevan parempia, mutta rakeet olivat todella epäselvät, enkä meinannut edes nähdä missä ne olivat.
    Alkaessani istuttaa toiseen hopeakaistaleeseen kiviä - tajusin jotain. Tein erilailla raakaleikkaukset ja homma lähti luistamaan huomattavasti paremmin. Viimeisen neljän kiven istutuksen aikana siis jopa kehityin. Viisteet alkoivat näyttää oikeammilta ja rakeetkin erottuivat. Mitään työtä en tehnyt vaan pelkästään harjoituksia. Tässä parit kuvat.

Viimeisimmät harjoitukset

Tuhkista noussut

Juotettu siipi ja sarja

Rintakorun tehtävänannon saimme jo keväällä ja kesän aikana olisi pitänyt suunnitella rintakoru jossa saa enintään olla 4 g kultaa ja vapaavalintaisesti muita materiaaleja. Koska itse en ole ollut kovin kiinnostunut rintakoruista, halusin korulle tilaajan. Tilaajaksi aivan kesän lopulla sain oman kummitätini. Aivan hänen haluamaansa korua en pystynyt toteuttamaan kullan laittaman rajoitusten takia. Toiveissa oli kuitenkin feenikslintu.

Putkilukkon ulkoputki jalassa kiinni

     Laskimme opettajan kanssa minkä kokoisen voisin korusta tehdä. Koruun tulisi sarja n. 1 mm paksuista 585 keltakultaa ja kupera 0,4 mm keltakultalevyä oleva reiällinen siipi. Lisäksi feenikslinnun "höyhentupsut" ja istukat 6 kivelle. Kiviksi valitsi 1,9 mm smaragdin, kolme 2 mm topaasia ja kaksi 2 mm peridoottia. Istutukset teen 750 valkokultaan. Vaikka korussani on myös 750 promillesia osia, joudun leimaaman työn 585 kullaksi.

Valmis pukilukko

    Oikean paksuista kultalevyä ei ollut valmiina joten jouduin sahaamaan 3 mm paksuisesta kultalevystä ja valssaamaan siitä sopivan paksuiset palat itselleni. Sarjan sahaaminen oli helppoa ja sen kanssa ei mennyt kauan. Sahasin reippaaksi mitoitetun siiven ja yritin punsseleilla saada sitä lyötyä puun päällä sopivan muotoiseksi. Tämä ei kuitenkaan toiminut ja päädyimme yrittämään pikipadassa pakottamista. Valitettavasti varastosta oli sillä hetkellä kulta loppunut ja jouduin pakottamaan jo muotoon sahattua levyä. Normaalisti pakottaminen tehdään neliönmallisesta levystä. Helppoa pakottaminen ei ollutkaan, pala lähti helposti irti ja se ei halunnut millään muotoutua oikeanlaiseksi. Loppujen lopuksi pakottamisesta ei tullut mitään ja vaihdoin tekniikkaa. Sahasin akryylista oikeanmuotoisen kappaleen irti ja kumiprässäsin muodon. Tämä sujuikin melko vaivattomasti. Sen jälkeen sahasin siiven irti ja piirtelin sopivan näköiset aukot. Sahailin aukot ja siistin niiden reunat.

Pakotettu siipi ja sarja

Pikipadassa pakotusta

    Kokosin korun ja laitoin pintinlangalla palat yhteen juotoksen ajaksi. Tein valkokullasta putki-istukat viidelle kivelleni ja juotin ne lankoihin kiinni. Kiillotin korun pohjan ja juotin kiinni putkilukon (kovasti pelotti, että se juoksisi uudelleen ja jumahtaisi kiinni) sen jälkeen juotin kiinni saranan. Viilailin ja kiillottelin korua ja tein sovitteet istukoihin. En kuitenkaan käyttänyt smaragdia, sillä se olisi ollut kokonaisuuteen väärän kokoinen. Tämän jälkeen laitoin kivet paikalleen ja painoin ne kiinni istutuspunsselilla. Tämä vaihe vaati jonkin verran voimaa ja piti käydä kysymässä opettajalta varmistus että kivet ovat kiinni. Kiinnihän ne oli. Tein kaksi kertaa niittilangan, koska ensimäisen pallo katkesi kesken niittauksen. Niittaus onnistui hyvin ja neulakin toimi tarpeeksi. Hieman liian korkeaksi jätin saranan jalan. Kaiken moista hienosäätöä oli vielä tämän jälkeen, mutta ei niistä sen enempää. Olen työhön todella tyytyväinen.

Kumiprässätty siipi vielä sahaamatta

Pintinlangalla kiinni juotosvaiheessa

Istukat juotettuna

Valmis rintakoru

Putkilukko, sarana ja neula

Kaiverrusta

Esimäisenä vuonna meillä oli myös kaiverrusta, josta en muista pahemmin enää mitään. Tässä kuitenkin kuvia raapustuksistani.

  

Rhinoceros

Tähti-istutuksen harjoittelua

 Olin kohtuullisen kiinnostunut kun huomasin että minulla alkaa 3D-mallinnus. Kurssin edetessä kuitenkin innostuin aina vain enemän. Minussakin elää sisäinen nörtti, jonka mielestä tämä oli jotain tosi siistiä. Pitkä pinna ei kuulu välttämättä aina vahvuuskiini ja tässä työnsä tuloksen näkee nopeasti. Luultavasti tämä oli yksi syistä miksi innostuin niin kovasti aiheesta. Ohjelma myös antaa luvan hullutella ja kokeilla sellaisia muotoja, mitä ei muuten tulisi edes ajateltua. Koska en ala selittämään mitä kaikkea meille on opetettu, laitan vain esille
 kurssin aikaan saannoksia. Olkaa hyvät.
 (Työt eivät ole missään järjestyksessä ja
viimeisellä tunnilla on vasta lisätty valot,

Kruunuistukoiden harjoittelua

materiaalit jne.)

Kivenistutus kokeiluja

Seepra ihan ekalta tunnilta

Erilaisia runkokokeiluja

Ensimäisiä sormuksia

Hiertoistutuksen harjoittelua

Opettajan tehtävänanto

Kahden sormen kantasormus

Superrivari

Uuden työkalun opettelua, erikoisen muotoinen sormus

Viimeisimpiä tehtävänantoja