Putkilukko

Putkilukon aloitus ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan vaan jouduin opiskelijatoverini kanssa heittämään ensimmäisen putken sulatukseen. Toisen valmistimme paksummasta materiaalista ja muutenkin viisaampina ja saimme putkesta ihan sopivan. Sahasin putkesta sopivan pituisen ja mitotin päihin ympyrälevyt, joista tein liian tarkat ja tämän kanssa tuli hieman ongelmia. Putken toiseen päähän juotin ympyrälevyn jossa oli v:n muotoinen levy juotettuna. V:n muotoisen levyn pitäisi estää lukon kielen ylösalas liikettä. Seuraavaksi touhusin lukon kielet jotka tulivat hopeasta ja alpakasta. Kaikenmoisen puuhailun jälkeen lukko oli melko siedättävässä kunnossa, mutta ei se kauniisti naksahda, napsahtaa vain. Muutenkaan lukko ei ole kauneimmasta päästä, mutta ehkä seuraava sitten on!

Lukon osat erillään

Lukko puoliksi kiinni

Hematiittisormus

Pakissani pyöri ylimääräistä hopeaa, josta olin meinannut tehdä jonkin eläinsormuksen, mutta en ollut kuitenkaan saanut sitä aikaan. Päätin hyödyntää työssäoppimisessa oppimiani taitoja ja tehdä sormuksen. Pakissani oli myös pyöröhiottu hematiitti jonka perusteella aloin sitten sormusta rakentamaan. Onneksi nykyään on jyrsimiä, sillä sormuksen tekeminen kestäisi huomattavasti kauemmin mikäli kaiken joutuisi viilaamaan käsin. Mutta onneksi olen sen verran huolimaton, että se kestää joka tapauksessa kauan. Aloitinpa eräs päivä klo 13.00 tekemään sormusta ja lopetin klo 19.10 ja olin edistynyt hyvin vähän, sillä klo 17.00 aloitin samasta pisteestä kuin olin klo 14.00.... Tyhmä turhaa työtä tekee - tiedänpä olevani siis tyhmä. Pientä uskonpuutetta oli havaittavissa aika ajoin. Loppujen lopuksi sain kuitenkin sormuksen tyydyttävästi kokoon ja kivenkin kiinni. Sormus ei ole parhaimmistoani, mutta päätin hyväksyä virheet kiireellisen aikataulun vuoksi - tulihan sormus kuitenkin vain omaan käyttööni. Mikäli se olisi ollut tilaustyö tai lahjaksi niin olisin viilannut pilkkua, mutta kerrankos näin.

Sormus painoi huimat 10,4 g

Työssoppiminen II

Toisen työssäoppimis jaksoni suoritin Koruateljee Nagualilla Tampereella. Tässä muutamia töitä mitä ehdin tekemään tekemään. Mikäli kiinnostuit jostain korusta -ottakaa yhteyttä Nagualiin.

Karneoliriipus

Karneolisormus

Turkoosikorvakorut

Akvamariinikorvakorut

Kuukivikorvakorut

Lumihiutale

 Olin työssäoppimassa Koruateljee Nagualilla Tampereella kaksi kuukautta ja jaksoon kuului näytön valmistaminen. Lähdin suunnittelemaan korua ohjaajani ehdotuksen pohjalta. Tekisin hopeisen riipusosan ja sitoisin helmet. Lumihiutale oli pyörinyt jo aikaisemmin päässäni ja päätin käyttää sitä hyväkseni tässä työssä. Piirtelin hieman erilaisia hiutaleita ja päädyin lopulta kolmionmalliseen. Ohjaajani ehdotti, että tekisin työstä kaksikerroksisen - ja kaksikerroksisen siitä tein. Työhön tuli 4 mm topaasi ja kolme 1,75 mm CZ. En jaksa tarkemmin selostaa epätoivoisia hetkiäni työn äärellä joten esittelen vain työn tulokset.

Lahden mestarikillalle

Hahmomalli

Tehtäväksi saatiin siis suunnitella "solki" Lahden mestarikillan kaapuun. Aluksi kooksi ilmoitettiin n. 10 cm, mutta koon ohjeeksi muuttui myöhemmin 5-6 cm. Aineena tulisi käyttää hopeaa. Tässä vaiheessa minulle iski isomman luokan lukko päälle, enkä millään meinannut päästä alkuun suunnittelussa. Hetken märehdittyäni päätin aloittaa piirtämällä mestari M:n Aluksi oli myös puhuttu, että soljessa ei tarvitse näkyä varsinaisesti Lahti eikä mestarius. En kuitenkaan päässyt näin modernissa ajattelussa pitkälle, vaan aloin miettimään Lahtea ja M:n yhdistämistä. Lähes itsestään selvästi päädyin yhdistämään M:n ja Lahden vaakunan tunnuksen. Ensimäisessä luonnoksessani M oli vaakunan päällä epäsymmetrisesti. Ainakin yhden tunnin ajan olin sitä mieltä, että tämä oli tässä ja tämän teen. Opettaja kuitenkin vain naurahti ja totesi että lisää luonnoksia. Totta - mikä se sellainen suunnitteluprosessi olisi jossa olisi vain yksi luonnos?
     Aloin leikittelemään erilaisilla mahdollisilla muodoilla. Hyvin nopeasti keksin, että yhden tai kahden kappaleen sijaan voisinkin tehdä kolme. Pohjana kolmelle palalle oli ajatukseni mahdollisesta lukosta. Alkuperäisen lukkoajatuksen hylkäsin kuitenkin myöhemmin ja korvasin hyvin samantapaisella, mutta toimivammalla ratkaisulla. Innostuneena ajatuksesta esittelin ideani opettajalle, joka onnistui johdataa ajatukseni lopulliseen suunnitelmaani. Kaksi reunapalaa tulisivat olemaan samat, mutta keskipala tulisi muuttumaan sitä kantavan henkilön tehtävän mukaan. Innostuneena ajatuksesta, että muut eivät olisi keksineet tehdä kaikille omia merkkejä, olin innostunut pari seuraavaa päivää. Sen jälkeen kuulin, että killan kokouksessa oli päätetty, että soljesta halutaan "perinteinen" , "patinoitu" ja että kaikille tulisi tehdä tehtävän mukaan suunniteltu oma solki. Olin hyvin pettynyt, että omaperäinen ideani onkin nyt kriteeri. Tästä hieman lannistuneena en oikein saanut muutamaan oppituntiin pahemmin mitään aikaan.
    Aikaraja alkoi lähenemään ja tajusin, että nyt pitäisi saada aikaan jotain ja aloitin tekemään hahmomallia. Olin ajatellut, että tekisin hahmomallinkin hopeasta, mutta päädyin lopulta kupariin. Palojen sahailu kävi helposti ja tein hommia vähän "mututuntumalla". Tästä johtuen hahmomallini ei ole mikään tarkin mahdollinen ja en ole panostanut viimeistelyyn. Tärkeämpänä näin hahmomallin tekemisessä, kokeilun toimiiko lukkoideani. Samalla tuli myös testattua toimiiko ideani muutenkaan. Tässä tarkoituksessa hahmomallini on mielestäni oikein hyvä. Hahmomalli antaa viitearvion työn koosta vaikkei se olekaan täsmälleen suunnitelman kokoinen. Päädyin ulkonäköseikkojen takia hopeoimaan kupariset palaseni. Tätä ennen olin matannut taustat ja kiillottanut päällylevyt. Hopeioinnissa olikini hieman ongelmia, sillä koulultamme oli katkaistu veden tulo juuri kun olin hopeoimassa ja en voinut huuhtoa työtä kunnolla. Hieman saimme huuhdottua työtä opettajan tuomalla tislatulla vedellä, mutta hommia piti jatkaa kunnolla vasta seuraavana päivänä, kun vettä taas tuli normaalisti. Kiillotin työn liinalla ja patinoin matatut osat. Koska halusin enemmänkin harmaat kuin mustat patinoiduista osista, otin kiillotusliinan kauniiseen käteen ja aloin hinkkaamaan jälleen työtäni. Lopputulokseen olin tyytyväinen.
     Seuraavana olikin teknisten piirrosten teko ja esityskuvat, unohtamatta portfoliota. Tekniset halusin tehdä koulumme 3D ohjelmalla. Näin saisin hieman hyödynnettyä alan uusimpia tekniikoita tässäkin työssäni. Muutenkin olin innostunut ohjelman tarjoamista mahdollisuuksista ja ajattelin tehdä mahdollisesti yhden esityskuvankin kyseisellä ohjelmalla. Täysin ilman apua en kuitenkaan teknisiä saanut piirrettyä koneella. Suurimmaksi osaksi kuitenkin osasin itsekin ratkoa eteen tulleita ongelmia, mutta välillä meni sormi suuhun ja oli pakko pyytää hieman osaavaa opastusta. Seuraavana päivänä jouduin kohtaamaan Rhinon yksin. Puoli päivää sain työni kanssa vääntää, mutta uurastus palkittiin selvillä teknisillä piirroksilla. Tekniset ovat näin paljon selkeämmät kuin niistä olisin käsin piirtämällä saanut. Päätin kuitenkin jättää esityskuvan tekemättä, sillä joudun kuitenkin loput tekemään käsin ja koin, että sarja ei sitten olisi tarpeeksi yhtenäinen jos olisin yhden tehnyt koneella. Esityskuvien tekemisessä ei mennyt kauan sillä olin jo miettinyt valmiiksi millaiset teen.
     Tämä oli ensimäinen työ missä ei tarvinnut tehdä valmiiksi oikeaa työtä.  Jo lähtökohta oli erilainen kuin mihin olen tottunut. Yleensä en ajattele pitkään vaan alan tekemään. Tässä työssä jouduin kuitenkin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja mietin ennenkö tein. Suunnitteleminen tuottikin ensin ongelmaa, mutta kun asennoiduin ajattelemaan, että luonnoksia täytyy tehdä tehdä, niin niitä alkoi syntymään. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut tehdä hahmomallista viimeistellymmän, mutta nytkin se täyttää tarkoituksensa. Olisi myös ollut ehkä hyvä tehdä useampia konkreettisia kokeiluja, mutta koska havahduin hahmomallin tekoon kovin myöhässä, en kerennyt aikataulun puitteissa edes harkitsemaan asiaa. Loppujen lopuksi tarvittavat asiat valmistuivat melko kivuttomasti. Saattaisin joskus myöhemminkin olla viisasta pohtia pidempään korujen tai esineiden ideaa, ennenkö suuntaa pää kolmantena jalkana tekemään niitä.

Rhinolla tekemäni esityskuva

Kävimme myös jakson jälkeen esittelemässä omat ehdotuksemme killan kuukausikokouksessa. Suunnitelmani pääsi kolmen parhaan joukkoon, mutta ei noussut parhaaksi. Hyvä kokemus ihan näinkin.

Viiste tuonne viiste tänne

Kurssin alussa olin innoissani, että taas opin uuden istutustekniikan, mutta mitä siitä taas tulikaan. Ensimäisenä harmaita hiuksia minulle aiheutti 9x9mm hopeisen neliön teko. Neliö on todella vaikea muoto tehdä varsinkin jos on perfektionisti. Tässä tehtävässä jouduin antamaan hieman periksi, eikä neliöni olleet täydellisiä neliöitä. Kuitenkin sain tehtyä niihin sovitteet ja valoaukotkin ihan menettelevästi. Opettajamme näytti malliksi yhden istutuksen jonka jälkeen pääsin itse kokeilemaan rakeiden painamista, raakaleikkauksia ja lopullisia leikkauksia. Olimme kurssin alussa valmistaneet taso- ja raekaivertimet. Heti ensimäisen kiven raeaihioita painaessa katkaisin raekaivertimen terän ja jouduin hiomaan terän uudelleen. Loppukaan ei paljon paremmin mennyt ja neliöni oli täynnä epätoivoisen näköisiä räpellyksiä. Opettajakin totesi, että ei tässä totisesti ole edistytty. Niin, että en vain sano olevani huono vaikka oikeasti en olisi. Tästä lannistumatta (ainakaan kauheasti) tein seuraavaksi kaksi neliöä ja näihin tein jo melko nätit valoaukot. Valoaukot tuli sahata neliönmuotoisiksi. Ei nekään ihan täydellisiä neliöitä olleet, mutta parempia kuin ensimäiseni. Seuraavat istutukseni menivät jotakuinkin samoin kuin ensimäiset. Välissä ehdin katsoa opettajan opetukset pariin kertaan uudestaan. Siispä aloitin tekemään neljättä neliötä.

    Neljännen neliön kaksi kiveä lähtivät pois paikaltaan kun tehdessäni raeaihioita onnistuin leikkaamaan ne irti. Joten neljänteen neliöön tuli kiinni vain kaksi kiveä. Viimeisen kiven kohdalla onnistuin jopa kaivertamaan kulmat! En olekaan toivoton tapaus vaan saatan jopa ihan kehittyä.Siispä aloin tekemään viiden kiven vierekkäin istutusta. Tähän tein n. 3 cm pitkän ja 3,5 mm leveän hopea kaistaleen. Mitoitin keskikivestä lähtien 3,5 x 3,5 mm neliöitä, paitsi että mitoitin ne pieleen, jonka takia neliöt ovat nyt lievästi suorakulmia, mutta tämän kanssa pitää vain elää. Porasin myöskin keskimmäisen kiven aukon aivan vinoon. Sahasin toiselle puolelle neliön muotoiset valoaukot ja yritin niillä hieman hämätä ja uskotella, että poraukseni eivät ole aivan niin vinot. Kiviksi laitoin mitoitus virheen takia 2 mm 2,5 mm kivien sijasta. Kivinä ovat toimineet kirkkaat CZ ja muutama violettikin. Aloin istuttamaan kiviä ja totesin viisteideni olevan parempia, mutta rakeet olivat todella epäselvät, enkä meinannut edes nähdä missä ne olivat.
    Alkaessani istuttaa toiseen hopeakaistaleeseen kiviä - tajusin jotain. Tein erilailla raakaleikkaukset ja homma lähti luistamaan huomattavasti paremmin. Viimeisen neljän kiven istutuksen aikana siis jopa kehityin. Viisteet alkoivat näyttää oikeammilta ja rakeetkin erottuivat. Mitään työtä en tehnyt vaan pelkästään harjoituksia. Tässä parit kuvat.

Viimeisimmät harjoitukset

Tuhkista noussut

Juotettu siipi ja sarja

Rintakorun tehtävänannon saimme jo keväällä ja kesän aikana olisi pitänyt suunnitella rintakoru jossa saa enintään olla 4 g kultaa ja vapaavalintaisesti muita materiaaleja. Koska itse en ole ollut kovin kiinnostunut rintakoruista, halusin korulle tilaajan. Tilaajaksi aivan kesän lopulla sain oman kummitätini. Aivan hänen haluamaansa korua en pystynyt toteuttamaan kullan laittaman rajoitusten takia. Toiveissa oli kuitenkin feenikslintu.

Putkilukkon ulkoputki jalassa kiinni

     Laskimme opettajan kanssa minkä kokoisen voisin korusta tehdä. Koruun tulisi sarja n. 1 mm paksuista 585 keltakultaa ja kupera 0,4 mm keltakultalevyä oleva reiällinen siipi. Lisäksi feenikslinnun "höyhentupsut" ja istukat 6 kivelle. Kiviksi valitsi 1,9 mm smaragdin, kolme 2 mm topaasia ja kaksi 2 mm peridoottia. Istutukset teen 750 valkokultaan. Vaikka korussani on myös 750 promillesia osia, joudun leimaaman työn 585 kullaksi.

Valmis pukilukko

    Oikean paksuista kultalevyä ei ollut valmiina joten jouduin sahaamaan 3 mm paksuisesta kultalevystä ja valssaamaan siitä sopivan paksuiset palat itselleni. Sarjan sahaaminen oli helppoa ja sen kanssa ei mennyt kauan. Sahasin reippaaksi mitoitetun siiven ja yritin punsseleilla saada sitä lyötyä puun päällä sopivan muotoiseksi. Tämä ei kuitenkaan toiminut ja päädyimme yrittämään pikipadassa pakottamista. Valitettavasti varastosta oli sillä hetkellä kulta loppunut ja jouduin pakottamaan jo muotoon sahattua levyä. Normaalisti pakottaminen tehdään neliönmallisesta levystä. Helppoa pakottaminen ei ollutkaan, pala lähti helposti irti ja se ei halunnut millään muotoutua oikeanlaiseksi. Loppujen lopuksi pakottamisesta ei tullut mitään ja vaihdoin tekniikkaa. Sahasin akryylista oikeanmuotoisen kappaleen irti ja kumiprässäsin muodon. Tämä sujuikin melko vaivattomasti. Sen jälkeen sahasin siiven irti ja piirtelin sopivan näköiset aukot. Sahailin aukot ja siistin niiden reunat.

Pakotettu siipi ja sarja

Pikipadassa pakotusta

    Kokosin korun ja laitoin pintinlangalla palat yhteen juotoksen ajaksi. Tein valkokullasta putki-istukat viidelle kivelleni ja juotin ne lankoihin kiinni. Kiillotin korun pohjan ja juotin kiinni putkilukon (kovasti pelotti, että se juoksisi uudelleen ja jumahtaisi kiinni) sen jälkeen juotin kiinni saranan. Viilailin ja kiillottelin korua ja tein sovitteet istukoihin. En kuitenkaan käyttänyt smaragdia, sillä se olisi ollut kokonaisuuteen väärän kokoinen. Tämän jälkeen laitoin kivet paikalleen ja painoin ne kiinni istutuspunsselilla. Tämä vaihe vaati jonkin verran voimaa ja piti käydä kysymässä opettajalta varmistus että kivet ovat kiinni. Kiinnihän ne oli. Tein kaksi kertaa niittilangan, koska ensimäisen pallo katkesi kesken niittauksen. Niittaus onnistui hyvin ja neulakin toimi tarpeeksi. Hieman liian korkeaksi jätin saranan jalan. Kaiken moista hienosäätöä oli vielä tämän jälkeen, mutta ei niistä sen enempää. Olen työhön todella tyytyväinen.

Kumiprässätty siipi vielä sahaamatta

Pintinlangalla kiinni juotosvaiheessa

Istukat juotettuna

Valmis rintakoru

Putkilukko, sarana ja neula

Kaiverrusta

Esimäisenä vuonna meillä oli myös kaiverrusta, josta en muista pahemmin enää mitään. Tässä kuitenkin kuvia raapustuksistani.

  

Rhinoceros

Tähti-istutuksen harjoittelua

 Olin kohtuullisen kiinnostunut kun huomasin että minulla alkaa 3D-mallinnus. Kurssin edetessä kuitenkin innostuin aina vain enemän. Minussakin elää sisäinen nörtti, jonka mielestä tämä oli jotain tosi siistiä. Pitkä pinna ei kuulu välttämättä aina vahvuuskiini ja tässä työnsä tuloksen näkee nopeasti. Luultavasti tämä oli yksi syistä miksi innostuin niin kovasti aiheesta. Ohjelma myös antaa luvan hullutella ja kokeilla sellaisia muotoja, mitä ei muuten tulisi edes ajateltua. Koska en ala selittämään mitä kaikkea meille on opetettu, laitan vain esille
 kurssin aikaan saannoksia. Olkaa hyvät.
 (Työt eivät ole missään järjestyksessä ja
viimeisellä tunnilla on vasta lisätty valot,

Kruunuistukoiden harjoittelua

materiaalit jne.)

Kivenistutus kokeiluja

Seepra ihan ekalta tunnilta

Erilaisia runkokokeiluja

Ensimäisiä sormuksia

Hiertoistutuksen harjoittelua

Opettajan tehtävänanto

Kahden sormen kantasormus

Superrivari

Uuden työkalun opettelua, erikoisen muotoinen sormus

Viimeisimpiä tehtävänantoja

Ensimmäin työssäoppiminen

Kesäloma on päässyt hujahtamaan jo puoleen ennenkö olen viimeisen jakson tuotoksia tänne ehtinyt laittamaan. Viimeinen jakso oli luokkamme ensimmäinen kolmesta työssäoppimisesta ja tein sen Top Goldilla. Työ erosi huimasti siitä mihin olin koulussa tottunut. Sainhan ainakin nähdä mitä teollisempi puoli alasta on. Nopeuteni kehittyi jakson aikana valtavasti. Ensimmäisen päivän n. 300 korvista muuttui lopussa n. 1000 korvikseen päivässä. Tosin tälläinen tahti oli hirvittävän raskas ja niska-hartiaseutuni meni aivan jumiin. Pääasiassa tein jakson aikana paljon erilaisia juottamisia, jonkun verran kiven istutuksia, sormusten koon muutoksia, romukullan käsittelyä ja kiillotusta. Sain myös seuravata sivusta monia töitä kuten: valu, sulatus, tömäytys, sorvaaminen ja rodiointi. Sen enempää läyryämättä jaksosta, esittelen kuvia mitkä muistin työn ohessa ottaa.

Sarjaistutusta

N. 1/1000 lyyrista mitä tein jakson aikana

Jostain syystä tämä kääntyi kenolleen, mutta kuvassa valmistumassa perhoskorvakoruja

Lasikivien istutusta

Kultasormuksen kiinni juottaminen

Näyttötyöni lähtöpiste

Pieleen mennyt juottaminen

Näyttötyöni odottaa kiviä istutettavaksi

Kultaisia korvakoruja juotettuina

Prässillä tekemässä "istukoita" korvakoruihin

Safiirin istutusta kultakorvakoruun

Valmiit istutukset korvakoruissa

"Harjoitus" näyttöni

Tein jakson aikana myös näytön, mutta koska en ole saanut kuvattua sitä vielä, esittelen sen seuraavassa päivityksessä ja nautin nyt hieman kesä"lomastani"!