Lahden mestarikillalle

Hahmomalli

Tehtäväksi saatiin siis suunnitella "solki" Lahden mestarikillan kaapuun. Aluksi kooksi ilmoitettiin n. 10 cm, mutta koon ohjeeksi muuttui myöhemmin 5-6 cm. Aineena tulisi käyttää hopeaa. Tässä vaiheessa minulle iski isomman luokan lukko päälle, enkä millään meinannut päästä alkuun suunnittelussa. Hetken märehdittyäni päätin aloittaa piirtämällä mestari M:n Aluksi oli myös puhuttu, että soljessa ei tarvitse näkyä varsinaisesti Lahti eikä mestarius. En kuitenkaan päässyt näin modernissa ajattelussa pitkälle, vaan aloin miettimään Lahtea ja M:n yhdistämistä. Lähes itsestään selvästi päädyin yhdistämään M:n ja Lahden vaakunan tunnuksen. Ensimäisessä luonnoksessani M oli vaakunan päällä epäsymmetrisesti. Ainakin yhden tunnin ajan olin sitä mieltä, että tämä oli tässä ja tämän teen. Opettaja kuitenkin vain naurahti ja totesi että lisää luonnoksia. Totta - mikä se sellainen suunnitteluprosessi olisi jossa olisi vain yksi luonnos?
     Aloin leikittelemään erilaisilla mahdollisilla muodoilla. Hyvin nopeasti keksin, että yhden tai kahden kappaleen sijaan voisinkin tehdä kolme. Pohjana kolmelle palalle oli ajatukseni mahdollisesta lukosta. Alkuperäisen lukkoajatuksen hylkäsin kuitenkin myöhemmin ja korvasin hyvin samantapaisella, mutta toimivammalla ratkaisulla. Innostuneena ajatuksesta esittelin ideani opettajalle, joka onnistui johdataa ajatukseni lopulliseen suunnitelmaani. Kaksi reunapalaa tulisivat olemaan samat, mutta keskipala tulisi muuttumaan sitä kantavan henkilön tehtävän mukaan. Innostuneena ajatuksesta, että muut eivät olisi keksineet tehdä kaikille omia merkkejä, olin innostunut pari seuraavaa päivää. Sen jälkeen kuulin, että killan kokouksessa oli päätetty, että soljesta halutaan "perinteinen" , "patinoitu" ja että kaikille tulisi tehdä tehtävän mukaan suunniteltu oma solki. Olin hyvin pettynyt, että omaperäinen ideani onkin nyt kriteeri. Tästä hieman lannistuneena en oikein saanut muutamaan oppituntiin pahemmin mitään aikaan.
    Aikaraja alkoi lähenemään ja tajusin, että nyt pitäisi saada aikaan jotain ja aloitin tekemään hahmomallia. Olin ajatellut, että tekisin hahmomallinkin hopeasta, mutta päädyin lopulta kupariin. Palojen sahailu kävi helposti ja tein hommia vähän "mututuntumalla". Tästä johtuen hahmomallini ei ole mikään tarkin mahdollinen ja en ole panostanut viimeistelyyn. Tärkeämpänä näin hahmomallin tekemisessä, kokeilun toimiiko lukkoideani. Samalla tuli myös testattua toimiiko ideani muutenkaan. Tässä tarkoituksessa hahmomallini on mielestäni oikein hyvä. Hahmomalli antaa viitearvion työn koosta vaikkei se olekaan täsmälleen suunnitelman kokoinen. Päädyin ulkonäköseikkojen takia hopeoimaan kupariset palaseni. Tätä ennen olin matannut taustat ja kiillottanut päällylevyt. Hopeioinnissa olikini hieman ongelmia, sillä koulultamme oli katkaistu veden tulo juuri kun olin hopeoimassa ja en voinut huuhtoa työtä kunnolla. Hieman saimme huuhdottua työtä opettajan tuomalla tislatulla vedellä, mutta hommia piti jatkaa kunnolla vasta seuraavana päivänä, kun vettä taas tuli normaalisti. Kiillotin työn liinalla ja patinoin matatut osat. Koska halusin enemmänkin harmaat kuin mustat patinoiduista osista, otin kiillotusliinan kauniiseen käteen ja aloin hinkkaamaan jälleen työtäni. Lopputulokseen olin tyytyväinen.
     Seuraavana olikin teknisten piirrosten teko ja esityskuvat, unohtamatta portfoliota. Tekniset halusin tehdä koulumme 3D ohjelmalla. Näin saisin hieman hyödynnettyä alan uusimpia tekniikoita tässäkin työssäni. Muutenkin olin innostunut ohjelman tarjoamista mahdollisuuksista ja ajattelin tehdä mahdollisesti yhden esityskuvankin kyseisellä ohjelmalla. Täysin ilman apua en kuitenkaan teknisiä saanut piirrettyä koneella. Suurimmaksi osaksi kuitenkin osasin itsekin ratkoa eteen tulleita ongelmia, mutta välillä meni sormi suuhun ja oli pakko pyytää hieman osaavaa opastusta. Seuraavana päivänä jouduin kohtaamaan Rhinon yksin. Puoli päivää sain työni kanssa vääntää, mutta uurastus palkittiin selvillä teknisillä piirroksilla. Tekniset ovat näin paljon selkeämmät kuin niistä olisin käsin piirtämällä saanut. Päätin kuitenkin jättää esityskuvan tekemättä, sillä joudun kuitenkin loput tekemään käsin ja koin, että sarja ei sitten olisi tarpeeksi yhtenäinen jos olisin yhden tehnyt koneella. Esityskuvien tekemisessä ei mennyt kauan sillä olin jo miettinyt valmiiksi millaiset teen.
     Tämä oli ensimäinen työ missä ei tarvinnut tehdä valmiiksi oikeaa työtä.  Jo lähtökohta oli erilainen kuin mihin olen tottunut. Yleensä en ajattele pitkään vaan alan tekemään. Tässä työssä jouduin kuitenkin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja mietin ennenkö tein. Suunnitteleminen tuottikin ensin ongelmaa, mutta kun asennoiduin ajattelemaan, että luonnoksia täytyy tehdä tehdä, niin niitä alkoi syntymään. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut tehdä hahmomallista viimeistellymmän, mutta nytkin se täyttää tarkoituksensa. Olisi myös ollut ehkä hyvä tehdä useampia konkreettisia kokeiluja, mutta koska havahduin hahmomallin tekoon kovin myöhässä, en kerennyt aikataulun puitteissa edes harkitsemaan asiaa. Loppujen lopuksi tarvittavat asiat valmistuivat melko kivuttomasti. Saattaisin joskus myöhemminkin olla viisasta pohtia pidempään korujen tai esineiden ideaa, ennenkö suuntaa pää kolmantena jalkana tekemään niitä.

Rhinolla tekemäni esityskuva

Kävimme myös jakson jälkeen esittelemässä omat ehdotuksemme killan kuukausikokouksessa. Suunnitelmani pääsi kolmen parhaan joukkoon, mutta ei noussut parhaaksi. Hyvä kokemus ihan näinkin.