Kantasormus

Muotoonsa pyöristettynä

Saatuani metaljongin valmiiksi sain uudeksi tehtäväksi viilatun kantasormuksen. Aluksi hain 7 mm hopeatankoa ja katkaisin siitä n. 4 cm pituisen palan. Tämän jälkeen tuurnalla ja heittoprässillä lyötiin tangon keskikohta kuopalle.Kuopan kohdalta korkeudeksi jäi n. 3,5 mm. Kuopan molemmat puolet valssattiin lankavalssilla 6,3 mm kokoisiksi. Välillä jouduin hehkuttamaan kappaletta, kun mokoma oli päässyt liian kovaksi. Jatkoin tangon valssausta normaalilla valssilla 4 mm kumpaankin suuntaan ja vielä edelleen aihion paksuuden kahteen millimetriin.Taas tuurnaa käyttäen käänsin kuopan vastakkaiselta puolelta reunoja ylöspäin jotta saisin sormuksesta myöhemmin sisältä pyöreän. Tämän jälkeen mittasin aihion oikeaan pituuteen, sahasin ylijäämät pois ja juotin päät yhteen.Pyöristin sormuksen sormuspinnan päällä. Koska tankoni oli hieman vääntynyt kieroon valssauksessa, oli sivujen viilaamisessa melkoinen urakka. Monen monta tuntia viilasin sormusta kunnes sain sille haluamani muodon. Sen jälkeen oli jäljellä enää filssaus ja kiillotus. Nämä meni jo melkein rutiinilla. Sormuksen sisäosan jätin filssipinnalle. Myöhemmin aikonen kaivertaa jotain sormuksen kantaan. Työ oli mukavan nopea ja olen siihen tyytyväinen.

Valssattuna

  

Oikeaan pituuteen katkaistuna

Filssipinta sisällä

Taulua odottaa jonkin sortin kohtalo

Medaljonki

Toisen jakson ensimmäisenä työnä aloitimme hopeisen medaljongin. Saimme tarkat ohjeet paperilla ja innoissani aloin tietysti heti hommiin. Hommat sujuivat suhteellisen kitkattomasti kunnes taas tuli juottamisen aika. Toisen puolen päälipuoli ja sisäsarja juottuivat yhteen oikein mukavasti. Ehdin jo ihmetellä kuinka se näin helposti onnistuikaan. Toisen kappaleen juottaminen ei mennytkään ihan niinkuin piti. Yritin juottaa umpeen aukkoa ja pidin pinseteillä kiinni kappaleesta ja pidin sitä pystyssä (ei fiksu veto). Kappale lähtikin muuttamaan muotoaan ja huomasin sen vasta kun oli myöhäistä. Puolikas oli jo vääntynyt väärän malliseksi. Onnekseni luokallani on voimamies joka väkivalloin sai sen takaisin muotoonsa - iso kiitos hänelle. Aloitimme uutta työtä toisen opettajan johdolla ja innostuin enemän niittisormuksen teosta ja medaljonki jäi vähemmälle huomiolle.
     Puolikkaat liimattiin yhteen ja viilattiin saman muotoisiksi. Palat edelleen yhteen liimattuina aloin viilaamaan saranalle paikkaa 2 mm saranaviilalla. En onnistunut pitämään työtä ja saranaviilaa täysin samoissa asennoissa koko ajan, joten saranan paikastani tuli suunniteltua leveämpi. Olin vetänyt putken valmiiksi ja tämä putki olikin nyt liian pieni levenneeseen saranaan. Lähdinpä vetämään uudestaan putkea. Vertailemalla jokaisen vedon jälkeen putkea saranaloveen osasin jättää putkesta oikean kokoisen. Irroitin medaljongin puolikkaat toisistaan ja sahasin putkeasta sopivat pätkät saranaa varten. Takakappaleeseen tuli kaksi putken palaa ja etukappaleeseen yksi. Takakappaleen putket juotin kiinni kerralla. Olin jättänyt sillan putkien väliin, joka helpotti oikeaan kohtaan juottamista. Helppoa tämäkään ei tietysti ollut niinkuin ei tunnu mikään juottaminen olevan minulle. Etukappaleen putken kohdistamiseen käytin aikaa enemmän ja sain sen kerralla paikalleen. Etukappaleen putki oli kuitenkin hieman liian leveä eikä mahtunut takakappaleen putkien väliin. Jouduin hieman viilailemaan, että sain saranan osat istumaan toisiinsa hyvin. Seuraavaksi lähdin tekemään medaljonkiin riipuslenkkiä. Ohjeissa oli tarkat mitat kolmiolenkkiin, mutta en jaksanut seurata niitä vaan tein silmämääräisesti mukavan kokoisen kolmiolenkin. Juotin medaljongin takakappaleeseen kiinni pienen renkaan johon edelleen juotin kolmiolenkin. Huvikseni mittasin tekemäni valmiin kolmiolenkin ja totesin kuitenkin tehneeni ohjeenmukaisen. Lähdin juottamaan kiinni lukkolankaa ja tämä osoittautui hyvin haasteelliseksi. Jouduin pitkään asettelemaan kappaleita, jotta saisin ne pysymään paikoillaan juottamisen ajan. Onneksi lanka juottui kiinni ekalla yrityksellä. Pienen pieni rako kuitenkin jäi reunan ja langan väliin, joka oli kuitenkin helppo korjata. Seuraavaksi oli aika niitata sarana kiinni. Ennen niittausta piti saranaputket riivata kartionmuotoisiksi sisäpuolelta ja niittauslanka viilattava myöskin kartionmuotoiseksi. Putkien ylä- ja alapäähän tein pienet senkaukset. Tämän jälkeen niittasin apulaisen kanssa saranan kiinni. Tuntui että langat päät eivät millään halunneet levitä, mutta yht'äkkiä sarana pysyikin jo kiinni niinkuin piti. Tästä alkoi viilaus, filssaus ja kiillotus urakka. Valitettavasti juuri ennen kuin olisin päässyt kiillottamaan tuli pieni takaisku. Sisäsarjan ja päällipuolen väliin tuli pieni reikä, enkä voinut enää juottaa sitä umpeen, koska olin niitannut saranan. Opettajamme onneksi sai reiän laaseroitua kiinni. Hieman lisää viilailua ja filssausta ja medaljonki oli valmis kiilloitettavaksi. Tämän työn aikana opin kiillottamaan paremmin ja huomasin miten painaminen vaikuttaa "pappelsiini" kuvion syntymiseen. Olin kohtuullisen tyytyväinen kiillotuspintaan ja tämän jälkeen lähetin sen viereiseen luokkaan kaiverrettavaksi.
     Mummuni oli käynyt tutustumassa koululla ja nähnyt valmiiks medaljongin ja ihastunut siihen kovasti. Joten kaiverrutin hänen nimikirjaimensa kanteen ja medaljongin matka käy pukinkonttiin. Tästä syystä tyst kaikki jotka tuntevat hänet.

Saranalangan sovitus

Puolikkaat yhteen liimattuina

Riipuslenkki juotettuna

Kiillotettu medaljonki

Kaiverrettu medaljonki

Omassa rasiassaan

Niittisormus

Kaksi opettajaa, joten myöskin kaksi tehtävää. Seuraavana päivänä saimme tehtäväksi sormuksen tekemisen niittaamalla. Ensimmäinen tehtävä mihin tuli tarkat ohjeet, mutta suunnitelma piti tehdä itse.Suunnittelin ensin täysin erilaisen sormuksen, mutta päätin tarvitsevani enemmän haastetta ja tein täysin uuden suunnitelman. Sormukseen täytyis tulla viisi kerrosta, jotka niitataan yhteen, kaksi  kerrosta täytyi olla 925 hopeaa. Valitsin materiaaleikseni hopean ja titaanin. Titaanin valitsin sen värjäysominaisuuksien vuoksi. Kyseisen metallin kohdalla täytyi tehdä hieman suunnittelutyötä, ettei värjätty pinta kuluisi heti käytössä pois. Päädyin upottamaan titaanin palat syvemmälle ja nostamaan hopean suojaamaan värjättyä ainesta. Etten olisi tehnyt työstäni liian helppoa, päätin väkästää vielä yhden niitattavan osan sormuksen päälle.

Palat sahattuina

          Mitottaminen oli tarkkaa ja tein palasille tarkat suunnitelmat ennenkö aloin sahaamaan kappaleita. Tiesin, että titaani on kovempaa ainetta ja sen muokkamiseksi täytyy tehdä enemmän töitä, mutta yllätyin silti. Tuhosin muutaman sahanterän ja yhden poranteränkin muokatessani kappaleita halutun muotoisiksi. Titaanin värjäys oli hyvin mielenkiintoinen operaatio ja aion vastedeskin käyttää hyödykseni noin oivaa materiaalia, jolle saa niin kauniita sävyjä. Niittaus ja niittien teko tuli uutena asiana ja osoittautui ihan mukavaksi tekniikaksi liittää kappaleita yhteen. Sormet meinasivat välillä palaa kun valmistin niittejä, mutta kyllä ne sormet joskus vielä tottuu siihenkin. Kaiverinta ja mikromoottoria pääsin myös käyttelemään ensimäistä kertaa. Kovin kätevä kapistus tuo mikromoottori. Kiillottamisessa oli jälleen pienenmoisia ongelmia ja sitten vielä onnistuin tekemään skraidun valmiiseen pintaan. Valitettavasti olin jo ehtinyt niittaamaan kappaleet toisiinsa enkä enää pystynyt niin hyvin kiillottamaan kyseistä pintaa. Loppujen lopuksi olen melko tyytyväinen sormukseen ja ainakin tuli opittua paljon asioita. Laskeskelin, että tunteja taisi suunnitteluineen päivineen kulua n. 37 h.

Sormus ennen värjäystä

Valmis sormus

Sammakkoprinssejä

Ahnehdin ensimmäisessä jaksossa ja aloitin tekemään myös riipusta. Riipukseen kuulin vain epämääräiset ohjeet; noin 3-4 cm halkaisija, 1 mm pohjalevy ja päällinen 0,8 mm, joka kuperrettiin. Materiaalina oli 925 hopea. Harjoituksen ideana oli päästä sahaamaan kuperaa pintaa ja tekemään juotoksia ja juotoksia sitten tulikin hajoiteltua oikein olan takaa. Suunnitelmana oli saada riipus valmiiksi jakson loppuun, mutta pakollinen paperiveitsi vei aikani ja riipuksen työstö jäi taka-alalle. Toisen jakson alettua jouduin keskittymään uusiin töihin:  medaljonkiin ja sormukseen.

Riipus ennen lenkkiä

Paljolti mustaa hopeaa

 Riipuksen hankalimmaksi vaiheeksi osoittautui juottaminen. Juotin kappaleita yhteen valhetelematta luultavasti jopa enemmän kuin 10 kertaa. Loppujen lopuksi jouduin valssaamaan levyä niin ohueksi kuin se meni ja leikkaamaan siitä palan kappaleiden väliin. Tämän operaation jälkeen sain juotettua reiän umpeen. Valitettavasti kappaleen lämmittelystä seurasi myöhemmin ongelmia. En nyt ala selostamaan miten hopea käyttäytyy, mutta lopputuloksena oli paljon "mustaa hopeaa". Tämän ikävän ilmiön kanssa aloin tappelemaan ja kun tuloksia alkoi näkyä riipuksen kiinteä lenkki murtui - ja hukkui viemäriin. Hommat jäivät jäihin joksikin aikaa ja jatkoin niitä kun kerkesin. Taistelin paikalleen uuden lenkin ja lähdin kiillottamaan. Kiillottamisessa meni tovi kun kappale oli täynnä mustaa hopeaa. Halusin sammakolleni taustaksi mattapinnan ja mattasin sen mattalaikalla. Tämän jälkeen riipus hopeitiin ja sisus blitzattiin. Kovasta hiomisesta johtuen saumoissani oli pieniä reikiä jotka vuotivat blitzin riipuksen ulkopinnalle. Onnekseni blitzin sai pois helposti vääristä kohdista. Riipus tulee somistamaan työessuani tästä lähtien.

Valmis riipus

Peitsen taittoa veitsen kanssa

Iltaa.



Sain otettua itseäni niskasta kiinni ja istutettua itseni koneen ääreen raportoimaan paperiveitsestä. Paperiveitsi oli ensimmäinen tehtävämme ja ennenkö edes pääsin aloittamaan sitä, tulin kipeäksi. Olin poissa pelistä viikon ja onni ei suosinut myöskään seuraavina päivinä koulussa. Varasto päätti pitää ovensa kiinni, joten en saanut hopiaa. Tämän takia sain kuitenkin rauhassa suunnitella millaisen kahvan tekisin veitseen. Veitsen tarkat mitat saimme paperilla ja kahvaan sai suunnitella oman sahauskuvion. Työvaiheita en ala hirmuisen tarkkaan selostamaan vaan keskityn omiin huomioihini. Varastosta sain seuraavana päivänä "Markon" kanssa yhteisen hopealevyn, jonka sitten laitoimme puoliksi. Lähdimme siis Markon kanssa valssailemaan ja hakkaamaan vasaralla vääntynyttä lopputulosta. Sahaaminen oli helppoa – periaatteessa. Kuvio aiheutti harmaita hiuksia kun ei saha taipunutkaan jokaiseen suunniteltuun koloseen. Hetken pähkäilyn tuloksena porailin hieman lisää reikiä ja sain sahattua haluamani muodon.

  Viisteiden suunnitelmat näkyvissä.

                                                     


Sahaamisen jälkeen alkoi viilalla huitominen ja huitomista se alussa nimenomaan oli.Sain kuoppia, jotka olivat tulleet vasaroinnista, hyvin kadotettua. Harmikseni kolasin viilalla, useammin kuin kerran, syviä uria terään ja jouduin viilaamaan niitä pois. Viilailtuani tarpeeksi ja ollessani tyytyväinen viisteisiin, aloitin filssaamaan kappaletta. Edistyin nopeaa tahtia veitsessä kunnes edessä oli kiillotus. Nopeasta etenemisestä saan kiittää iltapajoja joilla sain paljon kirittyä muita. Kiillotus oli tuskaa. Kolasin monesti melkein seuraavaa vaihetta odottavan esineen kiillotuslaitteeseen ja jouduin aloittamaan alusta. Ainakin pinna kasvaa jollei muuta opi... Saatuani huopalaikalla pinnat tyydyttäviksi, siirryin rättilaikkaan ja siitä huopaan ja rättiin ja huopaan. Onnistuin saamaan rätillä kovasti vahinkoa aikaan, sillä terään alkoi ilmestyä niin mukavaa pappelsiini kuvioa ja pyrstötähtiä. Aikani tuherrettuani päätin uskoa, että ensimmäinen työ ei voi olla täydellinen ja tyydyin terän laatuun. Veitsi hopeoitiin ja päätin, että nyt se on valmis vaikka omaa silmää virheet haittasivatkin. Ensimmäiseksi työksi kuitenkin ihan ok, jopa omalla mittapuullani.

Joku rähmäkäpälä mennyt jättämään sormenjälkiä.

Iik.

Apuva.

En ole kirjallisesti mikään lahjakkain ihminen ja blogin aloittaminen hieman arveluttaa. Pääsin aloittamaan bloggauksen hieman myöhemmin kuin oli tarkoitus ja ensimmäisen työn kaikki tuskailut eivät enää ole muistissa. Päivityksiä tulee tulemaan luultavasti samaa tahtia kun töitä valmistuu. Pyrin kuvaamaan valmiiden töiden lisäksi myös välivaiheet ja mahdolliset kunnon munaukset. Mainitsemisen arvoisista asioista saatan tehdä jopa erillisen päivityksen. Ensimmäistä kunnon päivitystä alan työstämään luultavasti viikonloppuna. Kiitos ja kumarrus.