Iltaa.
Sain otettua itseäni niskasta kiinni ja istutettua itseni
koneen ääreen raportoimaan paperiveitsestä.
Paperiveitsi oli ensimmäinen tehtävämme ja ennenkö
edes pääsin aloittamaan sitä, tulin kipeäksi.
Olin poissa pelistä viikon ja onni ei suosinut myöskään
seuraavina päivinä koulussa. Varasto päätti pitää
ovensa kiinni, joten en saanut hopiaa. Tämän takia sain
kuitenkin rauhassa suunnitella millaisen kahvan tekisin veitseen.
Veitsen tarkat mitat saimme paperilla ja kahvaan sai suunnitella oman
sahauskuvion. Työvaiheita en ala hirmuisen tarkkaan selostamaan
vaan keskityn omiin huomioihini. Varastosta sain seuraavana päivänä "Markon" kanssa yhteisen hopealevyn, jonka sitten laitoimme puoliksi. Lähdimme siis Markon kanssa valssailemaan ja hakkaamaan vasaralla vääntynyttä lopputulosta. Sahaaminen oli helppoa –
periaatteessa. Kuvio aiheutti harmaita hiuksia kun ei saha
taipunutkaan jokaiseen suunniteltuun koloseen. Hetken pähkäilyn
tuloksena porailin hieman lisää reikiä ja sain
sahattua haluamani muodon.
 |
| Viisteiden suunnitelmat näkyvissä. |
Sahaamisen jälkeen alkoi viilalla huitominen ja huitomista se alussa nimenomaan oli.Sain kuoppia, jotka olivat tulleet vasaroinnista, hyvin kadotettua. Harmikseni kolasin viilalla, useammin kuin kerran, syviä uria terään ja jouduin viilaamaan niitä pois. Viilailtuani tarpeeksi ja ollessani tyytyväinen viisteisiin, aloitin filssaamaan kappaletta. Edistyin nopeaa tahtia veitsessä kunnes edessä oli kiillotus. Nopeasta etenemisestä saan kiittää iltapajoja joilla sain paljon kirittyä muita. Kiillotus oli tuskaa. Kolasin monesti melkein seuraavaa vaihetta odottavan esineen kiillotuslaitteeseen ja jouduin aloittamaan alusta. Ainakin pinna kasvaa jollei muuta opi... Saatuani huopalaikalla pinnat tyydyttäviksi, siirryin rättilaikkaan ja siitä huopaan ja rättiin ja huopaan. Onnistuin saamaan rätillä kovasti vahinkoa aikaan, sillä terään alkoi ilmestyä niin mukavaa pappelsiini kuvioa ja pyrstötähtiä. Aikani tuherrettuani päätin uskoa, että ensimmäinen työ ei voi olla täydellinen ja tyydyin terän laatuun. Veitsi hopeoitiin ja päätin, että nyt se on valmis vaikka omaa silmää virheet haittasivatkin. Ensimmäiseksi työksi kuitenkin ihan ok, jopa omalla mittapuullani.
 |
| Joku rähmäkäpälä mennyt jättämään sormenjälkiä. |
Sahaamisen jälkeen alkoi viilalla huitominen ja huitomista se alussa nimenomaan oli.Sain kuoppia, jotka olivat tulleet vasaroinnista, hyvin kadotettua. Harmikseni kolasin viilalla, useammin kuin kerran, syviä uria terään ja jouduin viilaamaan niitä pois. Viilailtuani tarpeeksi ja ollessani tyytyväinen viisteisiin, aloitin filssaamaan kappaletta. Edistyin nopeaa tahtia veitsessä kunnes edessä oli kiillotus. Nopeasta etenemisestä saan kiittää iltapajoja joilla sain paljon kirittyä muita. Kiillotus oli tuskaa. Kolasin monesti melkein seuraavaa vaihetta odottavan esineen kiillotuslaitteeseen ja jouduin aloittamaan alusta. Ainakin pinna kasvaa jollei muuta opi... Saatuani huopalaikalla pinnat tyydyttäviksi, siirryin rättilaikkaan ja siitä huopaan ja rättiin ja huopaan. Onnistuin saamaan rätillä kovasti vahinkoa aikaan, sillä terään alkoi ilmestyä niin mukavaa pappelsiini kuvioa ja pyrstötähtiä. Aikani tuherrettuani päätin uskoa, että ensimmäinen työ ei voi olla täydellinen ja tyydyin terän laatuun. Veitsi hopeoitiin ja päätin, että nyt se on valmis vaikka omaa silmää virheet haittasivatkin. Ensimmäiseksi työksi kuitenkin ihan ok, jopa omalla mittapuullani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti