Rivari

Neljännen jakson alussa saimme aloittaa rivisormuksen teon. Jouduimme vetämään koko luokka pienistä tangon pätkistä itsellemme ohuempaa tankoa. Ja kun käytössä oli vain yksi vetopiste oli turhautuminen lähellä. Ensimmäinen päivä menikin tässä ehkä hieman hukkaan kun ainut mitä sai aikaiseksi oli sormusaihio. Kuten monissa muissakin sormuksissa, tankoon jätettiin keskelle paksumpi kohta (4x4mm). Kokeilin puolipyöreällä valssilla ohentaa reunat. Valssaus onnistui kivasti vaikka kuulemma olisi voinut ensin normaalilla valssilla hieman ohentaa aihiota. Aihion juotto ja sormuksen pyöristys sujui rutiinilla.

     Sormuksen suoraan viilaamiseen kului aikaa jonkin verran ja puolipyöreä runkoni ei ollut enää ihan niin puolipyöreä. Paksun osan keskelle mitoitettiin 4 mm ja siitä kummallekin sivulle vielä kaksi neljä millistä. Sahasin väleihin pienet jäljet, jotka olivat sahanterän syvyiset. Mitoitin kunkin ruudun keskelle keskikohdan, löin pistepuikolla jäljet ja lähdin poraamaan. Poraaminen oli todella vaikeaa varsinkin kun porausjigi oli mystisesti kadonnut(!?). Jouduin käyttämään liian isoa ruuvipenkin tapaista laitetta ja poraus ei sujunut sillä sitten mitenkään. Jätin poraamisen siltä päivältä ja palasin asiaan seuraavalla tunnilla kun porausjigi oli tehnyt paluun opettajamme huomaan. Porausjigin avullakin poraaminen oli hankalaa niin paksun materiaalin läpi. Sormus lämpeni todella nopeasti ja poraus täytyi hoitaa pikkuhiljaa. Sain reiät kuitenkin porattua melko hyvin ja ihan melkein suoraankin.

     Aloitin sovitteiden teon 2 mm ruusuporanterällä ja jatkoin 3 mm terällä. Jouduin vaihtamaan monta kertaa terää, kun sovitteet eivät vain olleet tarpeeksi syviä. Kun vihdoin sain tuliterän terän alkoi homma luistamaan ja pian sovitteet olivatkin oikean syvyiset. Tästä lähti hirmuinen viilausurakka - kynnet. Tarkoitan tietysti istutuskynsiä enkä omiani, vaikka olisi näin jälkikäteen ajatellen ollut fiksua jotain tehdä niille omillekin kynsille. Kynsien viilaus tehtiin pyöreällä neulaviilalla. Kynnet kiillotettiin langalla ja vahalla. Kokeilin myös pienellä kiillotuslaikalla, mutta lanka teki paremman jäljen.

     Yht' äkkiä olinkin jo siinä vaiheessa että kivet olisi laitettava paikoilleen. Kivinäni oli kolme vaaleanpunaista ja kaksi kirkasta cubic zirkoniaa. Ajattelin tehdä oikein rinsessasormuksen prinsessa serkulleni. Istuttaminen oli paljon vaikeampaa kuin kuvittelin sen olevan. Jälleen kerran aliarvioin hopean itsepäisyyden. Ohensin kynsiä barettineulaviilalla ja senkin jälkeen sain kaikin lihasvoimin painaa kynsiä kiveen. Tästä lähti onnettomuus kierre. Ensimäisenä tuhon keskisormen kynnen - kasvupäästä. Seuraavaksi saan haavat nimettömään ja pikkurilliin ja lohkaisen etusormen kynnen. Tässä vaiheessa olin jo niin kolhittu, että oli parempi jatkaa seuraavana päivänä. Ehdin kuitenkin saada kaksi kiveä kiinni ja ensimäinen on hyvin vinossa. Jatkoin tästä tilanteesta seuraavalla tunnilla ja lohkaisin peukalon kynnen. Tässä vaiheessa jo usea laastari kädessä alkoi hieman haitata näperrystä. Sain loput kolme kiveä istutettua ja kun pyöristelin kynnen reunoja huomasin reunimmaisen vaaleanpunaisen kiven olevan rikki. Kivessä meni komea skraidu ja ihmettelen edelleen millä voimalla olen sen saanut aikaan ja missä vaiheessa. Joka tapauksessa kivi oli siinä hirveä ja päätimme opettajan kanssa tuhota sen siitä. Sain pienen punsselin ja murskasin kiven. Siitä tuli oikein kaunista vaaleanpunaista hiekkaa. Nostin kynsiä pystyyn ja aloin sovittamaan tilalle uutta kiveä. Kivi ei millään meinannut sopia vanhaan sovitteeseen ja jouduin porailemaan, jotta saimme kiven paikoilleen. Opettaja painoi kiven väkivalloin melko suoraan, jonka jälkeen käänsin kynnet kiinni. Tämän jälkeen aloin kiillottelemaan mikromoottorin huopalaikalla kynsiä tai ainakin yritin. Päätin viilata sormuksen muotoonsa ja kiillottaa sen.

Aivan ihanan prinsessaiset värit!

Juuri ennen istutusta, kynnet valmiina

Kartioistukka

Toinen istutus harjoituksemme oli kartioistukka ja itse tein sen pitsiseenasormusrunkoon. Työ tehtiin 925 hopeasta, kuten kaikki aikaisemmatkin. Aloitin tekemällä oikean kokoisen putken ja hakkasin sen kartioraudan avulla kartioksi. Materiaalia oli hieman liikaa ja jouduin sahaamaan ylimääräiset pois. Seuraavaksi aloin tekemään pitsiseenaa. Vedin tankoa sopivan paksuiseksi ja vielä valssasin litteämmäksi päät. Keskelle jätin reippaan 10 mm paksumman kohdan. Mittasin ja juotin sormusaihion ja pyöristin sormuspinnan päällä. Paksumman kohdan hakkasin litteäksi kolmioksi. Mitoitin kartion sormuksen litteän keskelle ja sahasin palan pois. Viimeistelin istuvuuden viilaamalla. Kävin kiillottamassa osat huopapinnalle, jotta loppukiillotus olisi helpompaa.
     Kappaleiden yhteen juotto olikin paljon vaikemapaa kun ajattelin ja juotin ne monta kertaa vinoon. Loppujen lopuksi jouduin ottamaan ne kokonaan irti toisistaan ja filssaamaan pinnan. Filssauksen jälkeen yiritn jälleen epäonnekkaasti juottaa kappaleita yhteen ja siitähän ei mitään tullut edelleenkään. Jälleen kerran jouduin irrottamaan kappaleet toisistaan ja filssamaan. Tällä kerralla kävin myös kiillottamassa huopapinnalle. Jossain välissä onnistuin pilaamaan jo onnistuneen juotoksen. Juotos oli jäänyt hieman vajaaksi ja meinasin täyttöjuottaa kappaleet. Unohdin laittaa kappaleelle tuen ja runko keikahtikin kumoon. Ei voinut muuta kuin irrottaa kappaleet toisistaan ja aloittaa alusta. En muista enää mihin väliin tämä kömmähdys tuli. Pitkän taistelun jälkeen lopetin iltapajan voittajana ja lähdin kotiin. Kouluun jäi yhteen juotetut kappaleet, jotka jo muistuttivat yhdessä sormusta.

Seuraavaksi oli vuorossa sovitteiden teko ja se sujui melko hyvin. Kivi laitettiin paikalleen ja eikun istuttamaan. Sormus laitettiin kiinni istutusmuoviin. Käytin muovia ensimmäistä kertaa ja oli se mielenkiintoinen tapaus. Istuttaminen ei onnistunutkaan niin helposti kuin ajattaelin. Ensimmäisen kerran kivi alkoi heilua kun olin viisteet tehnyt istutukseen. Kun kivi jälleen oli tukevasti paikoillaan tein erittäin varovaisesti viisteet ja kivi pysyi kiinni. Irrotin muovin sormuksesta ja aloitin rungon muotoilemisen. Viilasin ja filssasin sormusrunkoa paremman kun huomasin että kivi heilui taaaaaaaas. Taisi olla iltapaja, koska työn oma opettaja ei ollut koulussa. Kysyin apua iltapaja opettajalta, joka näytti toisen tavan istuttaa sen muotoisella rungolla. Laitoimme sormuspinnan ruuvipenkkiin ja nakuttelin kiven kiinni siinä. Tykkäsin itse enemmän tästä tavasta. Sormus ei ollut sisältä aivan pyöreä (eikä se ole vieläkään) ja jouduin aika ankarasti filssailemaan sitä sisältä. En ole edes ihan varma missä vaiheessa runko oli niin vääntynyt, että oli menettänyt pyöreytensä. Kivi kiinni ja sormus sisältä lähes pyöreä, joten pääsin kiillottamaan. Kiillottamisessa ei ollut mitään ihmeellistä ja sain huokaista helpotuksesta kun työ vihdoin oli valmis.

Hupsis, istukka juottui 90 astetta väärään suuntaan

Komsiopallo

Sain komsiopallon jossain vaiheessa ylimääräiseksi työksi ja tein sitä aina kun kerkesin. Aloitin mittaamalla neljä pyöreää levyä, joista kaksi oli hopeaa ja kaksi alpakkaa. Tämän jälkeen lähdin kupertamaan paloja yksi kerrallaan. Kovan pallopunsselilla hakkaamisen jälkeen sain aikaan neljä puolipalloa. Sahasin puolipallot oikeaan kokoonsa ja viilasin ja filssasin reunat suoriksi. Varsinkin alpakan suloinen ääni viilatessa ilahdutti kovasti paikalla olijoita. Alpakka puolipallot olivat hieman pienemmät ja ne sovitettiin hopeapallopuolikkaiden sisään. Alpakaan sahattiin kielet. Päätin tehdä kumpaankin erilaiset kielet. Sahaaminen oli melko haastavaa ja katkaisin ainakin muutaman terän ennenkö sain homman jujusta kiinni. Sisälle oli tulossa pieni rautaneliö, jonka olin hehkuttanut, jotta juote ei tarttuisi siihen kiinni.
     Käytin paljon aikaa saadakseni pallon puolikkaat kohdakkain ja juotonpalojen suhautteluun paikalleen - vain huomatakseni että unohdin rautaneliön ulkopuolelle. Pieni epätoivo iski ja katsoin masentuneena rautaneliöä. Päätin kuitenkin, että eihän tämä mitään ja varovasti otin juotospinseteillä toisen puolikkaan päältä pois. Kaikki juotospalat pysyivät paikallaan ja olo oli riemuisa. Laitoin rautaneliön paikalleen ja aloin laskemaan puolikasta paikalleen. Enpä sitten saanut juotospinsettejä auki ja kun kaikin voimin yhdellä kädellä yritin saada pinsettejä auki päätti alpakka tippua hopean sisältä. Tuijotin epäuskoisena eteeni ja en voinut kuin revetä nauramaan. Uskomattoman paljon työtä täysin turhaan. Vierustoverini katsoi melko pelokkaasti vierestä miten reakoin ja nauru taisi olla hyvä vaihtoehto. Seuraavalla kerralla sain juotettua puolikkaat yhteen, jonka jälkeen viilasin sen pallonmuotoiseksi. Opettajamme sanoi, että viilasin liiankin hyvin, koska vielä piti juottaa paikoilleen riipuslenkki. Juotin riipuslenkin ja ketjulenkin paikalleen ja vein toisen opettajan käskystä pallon keittoon. Valitettavasti jossain juotossaumassa oli kuitenkin reikä ja happoa joutui pallon sisälle. Jouduin keittämään pallon kiehuvassa vedessä, jonka jälkeen kuumensin palloa niin kauan, että kaikki vesi haihtui reiän kautta pois. Opettaja tilkitsi reiän laasertoimalla ja sain pallon kunnialla loppuun. Harmikseni huomasin kiillottaessa, että hopeassa oli jonkin sortin ainevirhettä. Pallossa on muutama tumma piste tämän vuoksi.
     Työ oli kiva tehdä, mutta kuulin vasta juotettuani, että pallo voi juottaessa räjähtää jos juotosnestettä pääsee sen sisälle. Mukava kuulla se vasta siinä vaiheessa. Tiesin kyllä, että neste voi räjäyttää sen, mutta ei tullut ajateltua, että myös juotosneste. Melko loogistahan se oli. Komsiopalloni pitää mukavaa helinää, mutta ketjulenkkiin en ole tyytyväinen ja saatan uusia sen joskus myöhemmin.