Rivari

Neljännen jakson alussa saimme aloittaa rivisormuksen teon. Jouduimme vetämään koko luokka pienistä tangon pätkistä itsellemme ohuempaa tankoa. Ja kun käytössä oli vain yksi vetopiste oli turhautuminen lähellä. Ensimmäinen päivä menikin tässä ehkä hieman hukkaan kun ainut mitä sai aikaiseksi oli sormusaihio. Kuten monissa muissakin sormuksissa, tankoon jätettiin keskelle paksumpi kohta (4x4mm). Kokeilin puolipyöreällä valssilla ohentaa reunat. Valssaus onnistui kivasti vaikka kuulemma olisi voinut ensin normaalilla valssilla hieman ohentaa aihiota. Aihion juotto ja sormuksen pyöristys sujui rutiinilla.

     Sormuksen suoraan viilaamiseen kului aikaa jonkin verran ja puolipyöreä runkoni ei ollut enää ihan niin puolipyöreä. Paksun osan keskelle mitoitettiin 4 mm ja siitä kummallekin sivulle vielä kaksi neljä millistä. Sahasin väleihin pienet jäljet, jotka olivat sahanterän syvyiset. Mitoitin kunkin ruudun keskelle keskikohdan, löin pistepuikolla jäljet ja lähdin poraamaan. Poraaminen oli todella vaikeaa varsinkin kun porausjigi oli mystisesti kadonnut(!?). Jouduin käyttämään liian isoa ruuvipenkin tapaista laitetta ja poraus ei sujunut sillä sitten mitenkään. Jätin poraamisen siltä päivältä ja palasin asiaan seuraavalla tunnilla kun porausjigi oli tehnyt paluun opettajamme huomaan. Porausjigin avullakin poraaminen oli hankalaa niin paksun materiaalin läpi. Sormus lämpeni todella nopeasti ja poraus täytyi hoitaa pikkuhiljaa. Sain reiät kuitenkin porattua melko hyvin ja ihan melkein suoraankin.

     Aloitin sovitteiden teon 2 mm ruusuporanterällä ja jatkoin 3 mm terällä. Jouduin vaihtamaan monta kertaa terää, kun sovitteet eivät vain olleet tarpeeksi syviä. Kun vihdoin sain tuliterän terän alkoi homma luistamaan ja pian sovitteet olivatkin oikean syvyiset. Tästä lähti hirmuinen viilausurakka - kynnet. Tarkoitan tietysti istutuskynsiä enkä omiani, vaikka olisi näin jälkikäteen ajatellen ollut fiksua jotain tehdä niille omillekin kynsille. Kynsien viilaus tehtiin pyöreällä neulaviilalla. Kynnet kiillotettiin langalla ja vahalla. Kokeilin myös pienellä kiillotuslaikalla, mutta lanka teki paremman jäljen.

     Yht' äkkiä olinkin jo siinä vaiheessa että kivet olisi laitettava paikoilleen. Kivinäni oli kolme vaaleanpunaista ja kaksi kirkasta cubic zirkoniaa. Ajattelin tehdä oikein rinsessasormuksen prinsessa serkulleni. Istuttaminen oli paljon vaikeampaa kuin kuvittelin sen olevan. Jälleen kerran aliarvioin hopean itsepäisyyden. Ohensin kynsiä barettineulaviilalla ja senkin jälkeen sain kaikin lihasvoimin painaa kynsiä kiveen. Tästä lähti onnettomuus kierre. Ensimäisenä tuhon keskisormen kynnen - kasvupäästä. Seuraavaksi saan haavat nimettömään ja pikkurilliin ja lohkaisen etusormen kynnen. Tässä vaiheessa olin jo niin kolhittu, että oli parempi jatkaa seuraavana päivänä. Ehdin kuitenkin saada kaksi kiveä kiinni ja ensimäinen on hyvin vinossa. Jatkoin tästä tilanteesta seuraavalla tunnilla ja lohkaisin peukalon kynnen. Tässä vaiheessa jo usea laastari kädessä alkoi hieman haitata näperrystä. Sain loput kolme kiveä istutettua ja kun pyöristelin kynnen reunoja huomasin reunimmaisen vaaleanpunaisen kiven olevan rikki. Kivessä meni komea skraidu ja ihmettelen edelleen millä voimalla olen sen saanut aikaan ja missä vaiheessa. Joka tapauksessa kivi oli siinä hirveä ja päätimme opettajan kanssa tuhota sen siitä. Sain pienen punsselin ja murskasin kiven. Siitä tuli oikein kaunista vaaleanpunaista hiekkaa. Nostin kynsiä pystyyn ja aloin sovittamaan tilalle uutta kiveä. Kivi ei millään meinannut sopia vanhaan sovitteeseen ja jouduin porailemaan, jotta saimme kiven paikoilleen. Opettaja painoi kiven väkivalloin melko suoraan, jonka jälkeen käänsin kynnet kiinni. Tämän jälkeen aloin kiillottelemaan mikromoottorin huopalaikalla kynsiä tai ainakin yritin. Päätin viilata sormuksen muotoonsa ja kiillottaa sen.

Aivan ihanan prinsessaiset värit!

Juuri ennen istutusta, kynnet valmiina