Valittettavasti metalliin kivien sovittaminen ei ollut niin helppoa ja kun viimein sain kaikki sovitettua niin jotkin kivet olivat puskussa toisiaan vasten. (Missä välissä se oikein kutistui??) Kysyin opettajalta onko minun tehtävä työ loppuun vai olenko nyt harjoitellut tarpeeksi tälle jaksolle. Opettaja armahti minut sanoen, että olen nyt huomannut pavé-istutuksen vaikeudet. No jep - niin totisesti olen. Harmittaa kun tein niin ison työn riipuksen kanssa ja sitten se ei toiminutkaan. Mutta tästä ei voi ottaa kuin opiksi ja yrittää seuraavaa pavéta kirkkailla kivillä, jotka ovat paljon anteeksiantavammat. Loppujen lopuksi pidin muistona vain kolmioharjoituksen.
torstai 30. tammikuuta 2014
Pavé
Jaksossa jatkettiin myöskin raeistutusta ja siitähän ei taas mitään halunnut tulla, ainakaan niiden 22 kivenistutuksen perusteella. Päätin yrittää myös pavé istutusta ja se sujuikin hieman paremmin sillä siihen ei tule niin paljon viisteitä. Kaiverrin ei vain jostain syystä istu käteen niin, että se tekisi kaunista jälkeä.Yritin symmetrisesti myös luonnostella puolikuuta, mutta en onnistunut ja päädyin riipukseen tekemään salmiakin. Valitettavasti en jaksanut keskittyä tarpeeksi piirtämiseen ja jouduin tämän takia tekemään salmiakkeja kolme. Viimeisenkään en ollut tyytyväinen. Hieman myöhemin opettaja näytti kuinka sommitellaan kiviä epäsymmetrisiin (tai mihin vain) muotoihin. Tästä innostuneena päätin tehdä omenan punaisista ja vihreistä kivistä ja aloin sommitella kiviä teippiin.
Valittettavasti metalliin kivien sovittaminen ei ollut niin helppoa ja kun viimein sain kaikki sovitettua niin jotkin kivet olivat puskussa toisiaan vasten. (Missä välissä se oikein kutistui??) Kysyin opettajalta onko minun tehtävä työ loppuun vai olenko nyt harjoitellut tarpeeksi tälle jaksolle. Opettaja armahti minut sanoen, että olen nyt huomannut pavé-istutuksen vaikeudet. No jep - niin totisesti olen. Harmittaa kun tein niin ison työn riipuksen kanssa ja sitten se ei toiminutkaan. Mutta tästä ei voi ottaa kuin opiksi ja yrittää seuraavaa pavéta kirkkailla kivillä, jotka ovat paljon anteeksiantavammat. Loppujen lopuksi pidin muistona vain kolmioharjoituksen.
Valittettavasti metalliin kivien sovittaminen ei ollut niin helppoa ja kun viimein sain kaikki sovitettua niin jotkin kivet olivat puskussa toisiaan vasten. (Missä välissä se oikein kutistui??) Kysyin opettajalta onko minun tehtävä työ loppuun vai olenko nyt harjoitellut tarpeeksi tälle jaksolle. Opettaja armahti minut sanoen, että olen nyt huomannut pavé-istutuksen vaikeudet. No jep - niin totisesti olen. Harmittaa kun tein niin ison työn riipuksen kanssa ja sitten se ei toiminutkaan. Mutta tästä ei voi ottaa kuin opiksi ja yrittää seuraavaa pavéta kirkkailla kivillä, jotka ovat paljon anteeksiantavammat. Loppujen lopuksi pidin muistona vain kolmioharjoituksen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti